Ihmiset eivät edes aisti värejä samalla tavalla, silti kehittävät ideologioita. Edellisenkin ajatuksen voi kokea, mutta kokemuksen jakaminen on mahdotonta.

Runo on ehdottomimmillaan kokemuksen pakkaamista koodin taakse. Proosa sen teeskentelyä, ettei koodia ole. Rikkautta sekin. Kaikki todellinen jää väliin, taide tilkitsee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s