Kategoria: Proosaa

Raakileita kulkutaudin aikaan

Raakileita kulkutaudin aikaan

Kuulitteko, homeopatialle on annettu uusi nimi: vaikutteiden ottaminen.

*

Ajattelen olevani valmis, kunnes huomaan unohtaneeni kuoleman.

*

Dualismi on rikos ajattelua vastaan, koska se muistuttaa liiaksi dialektiikkaa.

*

Fasismissa ajetaan niin tiukasti keskitietä, että törmäys on väistämätön.

*

Syntymä ja kuolema asettavat vapaan tahdon rajan. Raja on määrittelemätön.

*

Ei vapaa tahto vaan ”yritä ees jotain”.

Albrecht Altdorfer 1510

Metsät ovat vain metsiä, kun on lapsi. Niiden uhka tuntuu tarinoissa uhkalta niiden itsensä takia. Siksi niihin haluaa kävellä syvälle uudestaan ja katsoa valoa, joka onnistuu tunkemaan latvuston lävitse enää hädin tuskin, haluaa haistaa maan voidakseen kokea saman kuin kirjoissa. Metsä ei ole noidan asuinpaikka, se on noita itse. Aikuisena metsä vaaditaan näkemään symbolina tai vertauskuvana. Meidät koulutetaan siihen, ja taide jatkaa koulimista koko elämämme. Enää ei voi pelätä metsää, pimeää itseään. On pelättävä sitä mitä metsä edustaa, eli jotain meissä, aina meissä eikä koskaan muualla. Me, minä. Metsä lakkaa olemasta valtakunta, siitä tulee metafora. Metafora on aikuisuutta, sillä aikuisuudessa mikään ei ole vain yhtä tai ääretöntä, se on kahta ja rajoitettua; pinta ja pinnanalainen. Metaforan pakottaminen tappaa taiteen. Se merkitsee jonkin menettämistä, ja siitä jostain syntyvän surun ylittäminen ei ole useimmille enää mahdollista. Ajatukset kulkevat kehää.

Lunta odottavia raakileita

Lunta odottavia raakileita

Hiljaisuus on paras kiitos.

*

On kuin olisimme lakanneet uskomasta historian syntyyn omana aikanamme.

*

Masennus on kuin kirjoitus, kumpikin näyttää minuuden mitättömyyden ja pakottaa rakentamaan itselleen rajat.

*

Sanoit: mielikuvituksetonta. Tarkoitit: vaihtoehdotonta.

*

On vastustettava mielipiteen ajattelua.

*

Päättää johtaa haluun väittää.

*

Halu väittää on kuin kävelisi väärään suuntaan. Ei edes tajua, ettei katsonut maisemia.

Sienen muotoisia raakileita

Sienen muotoisia raakileita

Olemisen epäily, sanoja muka päällekkäin.

*

Kaste on kaikkialle unohtunutta sadetta.

*

Merkityksettömyys paljastuu sille tarpeeksi usein altistuttuaan.

*

Merkityksettömäksi ei voi tulla, se ei ole liike.

*

Kaikki yritykseni kirjoittaa ovat yrityksiä lopettaa.

*

Kun arvot panee, siinä on faktat vaan tiellä.

*

Intellektuelleja ei kuunneltu, itkevät intellektuellit.

Isänpäivänä

Tänään on isänpäivä. Isäni kuoli alkuvuonna 2016 sairauteen.

Yritin kirjoittaa asiasta, niin kuin monesti aiemmin. Lopulta aina totean, että olkoot.

Joskus olen kirjoittanut isäni kuolemasta paljastamatta kirjoittaneeni juuri siitä. Joskus olen onnistunut puoliksi, usein en ollenkaan.

Asiasta kirjoittaminen järkevästi on tuntunut aina vaikealta, koska koen vahvasti ja koko sieluani hallitsevasti, etteivät nämä asiat kuulu muille, eivätkä tule kuulumaan.

Kirjoittaessani tuntemistani ihmisistä en tee heille oikeutta, pelkään toimivani moraalittomasti. Voin kirjoittaa vain johdonmukaisella etäisyydellä. Sen löytäminen on vaikeaa.

Tästä tekstistä olen pyyhkinyt pois lähes kaiken. Jokin on etsinyt tilaa ja ulospääsyä, mutta sen syntymän hetki ei ole nyt.

Vien tänään iskälle kynttilän läheiselle hautausmaalle, jossa on muistokivi muualla lepääville. Ele on minulle yhtä paljon kuin hänelle, siksi hyvää tekevä. Sitten menen kirjastoon, kirkkooni.