Avainsana: autismi

Kirjeeni Ylelle elokuvasta Salainen metsäni

Lähetin seuraavan kirjeen sähköpostitse Ylen ohjelmasuunnitteluun kuukausia sitten. Kuten arvelinkin, en saanut koskaan vastausta. Salainen metsäni -dokumentti esitetään näillä näkymin huomenna 16.10. Edellinen kirjoitukseni aiheesta on tämän linkin takana.

Tervehdys!

Tiedeyhteisön lukuisat kerrat huuhaaksi todistamaa fasilitointimenetelmää esittelevä dokumentti Salainen metsäni on Helsingin Sanomien mukaan tulossa Ylellä esitykseen vielä tämän vuoden aikana.

Fasilitointia käytetään vaikeasti kehitysvammaisten ja autististen ihmisten kanssa kommunikointiin. Siinä avustaja liikuttaa vammaisen avustettavan kättä tietokoneen näppäimistöllä. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että todellisuudessa tekstit kirjoittaa (usein tahattomasti) avustaja, ei avustettava. Aiheesta on tehty myös Suomessa laadukas tutkimus. http://www.skepsis.fi/lehti/2005/2005-4ojal.html

Fasilitoinnista ja elokuvasta löytyy juttu myös Ylen omilta tiedesivuilta, jossa aihetta käsitellään kriittisesti. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/17/nakokulma-puhuuko-avustaja-vammaisen-suulla-omia-ajatuksiaan

Salainen metsäni -dokumentista ei ilmeisesti tule ilmi metodin äärimmäisen kiistanalainen asema. Helsingin Sanomat teki jo virheen ja raportoi elokuvasta kirkkain silmin ja kritisoimatta.

Myöhemmin Hesarin tekemässä korjausliikkeessä annettiin edelleen mielikuva, että kyse olisi mielipidekysymyksestä.

Ei ole. Fasilitoinnissa käytetään toisen ihmisen mieltä ja kehoa hänen tahdostaan riippumatta. Tekniikkaa hyödyntävät ihmiset eivät ole ilkeitä tai tyhmiä, mutta seuraukset ovat silti negatiiviset: myös todella toimivia terapia- ja apuvälineitä on hankalampi päästä kokeilemaan tai kehittämään, jos usko fasilitoinnin tehoon pysyy yllä.

Tiedustelenkin nyt, miten Yle aikoo dokumentin esittää, jos esittää? Näytetäänkö ohjelman yhteydessä myös joku aihetta kriittisesti käsittelevä ohjelma? Korostetaanko Salainen metsäni -elokuvan esittelemän metodin kyseenalaisuutta jotenkin muuten?

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Salainen metsäni pitäisi jättää esittämättä, koska tasapainoinen uutisointi ei tarkoita tieteen ja huuhaan käsittämistä tasa-arvoisiksi kumppaneiksi. Samasta virheoletuksesta on kirjoittanut oppimissivuillenne myös toimittaja Johanna Vehkoo. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/05/valheenpaljastaja-huuhaa-elaa-sitkeasti-suomalaisessa-mediassa

Toivon Ylen jatkavan totuudenmukaisen tiedonvälityksen linjalla myös dokumenttielokuvien osalta.

Ystävällisin terveisin ja hyvää keväänjatkoa toivottaen,

Mikko Lamberg
Päätoimittaja
Elokuvalehti Laajakuva

Tarina johon haluaa uskoa

Kirjoitin Laajakuvaan taannoin jutun autismidokumentista Salainen metsäni, jossa esitin teoksen sisältämän informaation olevan epämääräistä ja perustuvan enemmän taikauskoon kuin tieteeseen.

Elokuva käsittelee kritiikittä fasilitointina tunnettua menetelmää, jossa vaikeasti autistisen tai kehitysvammaisen ihmisen kättä ohjailee toinen henkilö. Lukuisissa valvotuissa kokeissa on todistettu fasilitoijien ohjaavan kättä tietoisesti tai tiedostamattaan itse.

Nyt osana autismisäätiön järjestämää ”Keppulikuuta” pidetään Helsingin Kino Sherylissä 22. ja 23. huhtikuuta autismitietoisuutta lisäävä elokuvafestivaali, josta tuli mainos myös Laajakuvan toimituksen postilaatikkoon.

Festivaalin ohjelmistossa on myös Salainen metsäni. Elokuvan jälkeen elokuvantekijöille on varattu tunnin mittainen keskustelumahdollisuus. Autismisäätiö ei mainoksen mukaan ota vastuuta elokuvantekijöiden mielipiteistä.

Haluan edelleen muistuttaa, että fasilitointi on leikkimistä ihmisten tunteilla. Lievimmillään siinä annetaan vaikeasti vammaisen omaisille väärää toivoa. Pahimmillaan siinä käytetään toisen ihmisen mieltä ja kehoa hyväksi.

Aiheesta on tehty Suomessakin tutkimus, jonka tulokset puhukoot puolestaan.

Väärän informaation levittäminen ei ole tietoisuuden eikä tiedon edistämistä. Se estää oikeiden ja hyväksi havaittujen terapioiden ja teknisten apuvälineiden kehittämistä ja käyttöönottoa.

Fasilitoinnin kannattajat usein kärjistävät ja syyllistävät metodia epäileviä syrjinnästä ja ihmisarvon kiistämisestä. Miten ihmisarvoa edistää, että tekstiä tuottamaan kykenemätöntä henkilöä käytetään välineenä päämäärän sijasta?

Tapahtuman taustalla olevan Autismisäätiön nimi antaa mielikuvan virallisesta, jopa lääketieteellisestä toimijasta. Kyseessä on kuitenkin yksityinen taho, joka mainostaa toimintansa perustuvan autismin asiantuntemukseen.

Miksi nämä asiantuntijat eivät näe elokuvan esittämisessä ja siitä käsien pesemisessä moraalista ristiriitaa omien pyrkimystensä kanssa? Millaista asiantuntemusta levittää Salainen metsäni -elokuvan julkinen esittäminen?

Ymmärrän, ettei autismista ole tehty paljoa elokuvia. Halutaan näyttää kaikki, mitä on saatu aikaan. Taiteen ja kunnioituksen nimissä ei suljeta ketään ulos.

Samalla luotetaan liikaa katsojan medialukutaitoon. Mihin ei selvästi ole luottamista, kun katsoo millaista moskaa fasilitoinnin nimessä on voitu jo tähän mennessä julkaista. Ihmiset haluavat kauniita tarinoita. Totuudenpuhujasta voi tulla monien mielissä ilkimys ja ilonpilaaja.

Kuten jo alkuperäisessä jutussa perustelin, on vaikeaa pyyhkiä ennalta luotua mielikuvaa jonkun asian totuudellisuudesta, kun se on kerran totuutena esitetty. Ilmiötä kutsutaan yliluottamusharhaksi. Elokuvan esittämisen aiheuttamia vahinkoja sen nähneiden asenteissa on jo nyt vaikeaa oikaista.

Jään odottamaan tilanteen kehittymistä. Pahoin pelkään, että elokuva tullaan näkemään toiveistani huolimatta Ylellä (ainakin Helsingin Sanomien mukaan), vaikka esimerkiksi lafkan oman Prisma Studion blogisti on kuvaillut fasilitointia epäilyksettä harhailmiöksi. Lähetin asiasta kysymyksen Ylelle, jossa tiedustelin, miten totuus aiotaan tuoda esille elokuvan esittämisen yhteydessä. Kerron, kun olen saanut vastauksen.

Painotan lopuksi, siltä varalta, että joku tahallinen väärinymmärtäjä haluaa motkottaa: En pidä fasilitointiin uskovia ihmisiä pahoina tai tyhminä vaan vain ihmisinä, erehtyväisinä ja toiveikkaina. Minulla ei myös ole mitään elokuvan tekijöitä vastaan enkä pidä heitäkään ilkeinä tai typerinä.

Olen pitänyt asiaa esillä ja pidän vastakin ihmisoikeussyiden lisäksi siksi, että se on viime ajoilta selkein esimerkki paljon puhutusta valeuutisoinnista, jonka levittämiseen myös valtamedia syyllistyy, mutta ei näe malkaa omassa silmässään kritisoidessaan muita. Siksi aihetta kannattaa pohtia oikein huolella.