Avainsana: olemista

Tänään kirjakaupasta linja-autopysäkille saapuessa näin, kuinka juopunut keski-ikäinen mies haastoi riitaa hoikan nuoren miehen kanssa. Nuorukainen oli lukiolainen tai hiukan vanhempi. Vanhempi mies haisi pahalta, lippalakki päässä, silmälasit. Myös nuorella miehellä lasit, siisti, hiljainen olemus. Ruumiinrakenteiden puolesta he olisivat voineet olla sukua. Oli vaikeaa sanoa, mistä sanaharkka oli syntynyt, parivaljakon ympärillä piirissä nuoren miehen ikäisiä tyttöjä, jotka tirskuivat välikohtaukselle kovaan ääneen, kuin se olisi sketsi. En kiinnittänyt asetelmaan hetkeksi huomiota, vastasin Whatsapp-viestiin. Sillä hetkellä oli hymyilleen ja maltillisesti käyttäytyneen nuoren miehen kasvoille ehtinyt syttyä raivo. Hän kävi juopon päälle, vanhempi mies kaatui selälleen viereeni. Sitten samaan kuvioon menossa minä. ”No, no, no nyt loppuu!” Hurjistunut ilme nuorukaisen kasvoilla oli heti poissa, eläin pakeni silmistä aivoihin, tilalle tuli ilme, joka kieli häpeästä ja kiivaasta teon oikeutuksen vakuuttelusta itselle, väkivaltaa tehty tarpeettoman maskuliinisuuden osoituksena, naisten nauru kuulostanut korviin vääränlaiselta; juoppo istui maassa omasta miehuudestaan häpeissään ja vajavaisena, heitti tyhjän oluttölkin tielle autojen sekaan. Tapahtunutta karmeampi jatko, juopunut istui omiaan mutisten pää käsissään, asetuin hänen ja riitakumppanin väliin tietoisesti, merkiksi siitä, että rajaa ei ylitettäisi uudestaan. Esitin tutkivani bussien aikatauluja. Humaltunut nousi vielä kerran, levitti kämmenensä kauas toisistaan kuin halatakseen ja huudahti ”minä olen tässä!” ohitseen kävelevälle pariskunnalle, joka jatkoi keskusteluaan osoittamatta eleelläkään, että mies todella oli siinä, olemassa. Heidän perässään ihmisten laumat, joiden sekaan kaikki katosimme, ja linja-auto, johon muiden mukana nousin.

Olemassa olevia raakileita

Anders Zorn: En sk?l i Idun. NM 3354

Ei ole vapautta, ihmiset ovat vapaita.

*

Ei ole rakkautta, on rakastamista.

*

Ei ole yksilöä, on oltava yksilöllinen.

*

Suoraselkäinen ei anna lupauksia, joita ei voi kuvitella pettävänsä.

*

A: ”Kuoleman rinnalla kaikki on koomista.”
B: ”Mitä nihilismiä!”
A: ”Juurihan sanoin olevani optimisti?”

*

Onko minä viallinen, kun sitä voi ajatella vain suhteessa toisiin – vai täydellistynyt?

*

Valinnat pitävät huolen siitä, ettei ole minää minän takana.

Talviyön raakileita

Talviyön raakileita

Filosofian arvostus perustuu sen epäonnistumiseen; yhä uudelleen se yrittää lopettaa keskustelun mutta päätyy vain synnyttämään sitä lisää.

*

Aatteiden tehtävä on vakuuttaa nautintojen epämiellyttävyydestä.

*

Poliitikon ja taiteilijan satirisoimisen ero on, että ensimmäinen jättää lyönnin huomiotta ja toinen kiittää siitä.

*

Kerro minulle daosta, sanoi älykkö toiselle. Suun avautuessa vastaukseen hihkaisi ensimmäinen jo riemastuneena: ”Ei pidä paikkaansa!”

*

Minun elämäni ei ole minun.

*

Ei pidä olla vaan vain olla.

*

Ajankohtaisuus on klisee.

Avainhahmo

Avainhahmo

Avainhahmo tulee käsitteestä avainromaani, jossa tekijä puhuu fiktion kautta itsestään ja joka on läheistä sukua vielä suoremmalle autofiktion käsitteelle. Analyyttinen lukija ymmärtää Internet-keskusteluissa olevan kyseessä yhtaikaa fiktioista ja todellisista henkilöistä, avainhahmoista. Tämä voi auttaa kategorisoimaan sanottua ja esimerkiksi jäsentämään keskustelun merkitystä.

Stand-up-koomikko tai videopelistriimaaja ovat avainhahmoja. Kun heistä annetaan kritiikkiä, kritiikin esittäjä puhuu yhtä lailla hahmosta kuin todellisesta ihmisestä – valitettavasti kritiikki ei kuitenkaan usein jäsenny tämän lähtökohdan perusteella.

Eräässä videopelistriimissä jota seuraan vierailee säännöllisesti toisen striimaajan vaimo. Hänen vierailunsa jakavat fanit kahtia. Yhdet rakastavat, toiset vihaavat. Tyypillisessä keskustelussa muistutetaan nuivemmin suhtautuvia, että kyseessä on oikea, tavallinen ihminen, joka hyvyyttään haluaa vierailla rakastettunsa striimissä. Vastalauseeksi muotoillaan, että kyseessä on show ja kaikki show’hun ilmestyvät ovat tietoisesti riskin ottaneita hahmoja.

Avainhahmon käsitteessä molemmat väitteet ovat oikeassa. Julkisuudessa esiintyvät henkilöt ovat esittäjiään mutta myös esittäjän luomuksia, joilla pyritään vaikuttamaan yleisöön. Avainhahmo lihallistaa itsensä kautta eettisiä ja esteettisiä ajatuksia, joita pelkkä arkinen olemassaolo ei pysty välittämään.

T

Aiemmin kirjoittamistani sanoista huolimatta tiedän, että pohjimmiltaan valinnat tehdään vaiston perusteella. Valitsen sen, joka tuntuu hyvältä. En valitse sitä, joka ei tunnu hyvältä. Kun luen jälleen yhden kommentin, joka syöksyy suin päin ymmärtämättömyyteen, järkevyydeksi naamioituun rasismiin, humanismiksi naamioituun ylimielisyyteen ja epärealismiin, alan etsiä vastausta sanaan miksi, miksi, vaikka ei ole vastauksia sanaan miksi, vastaus on valintoja ja kaiken kieriessä rataansa aistin myös oman tunteeni olevan valinta. Toivon kolmatta tietä ennen kaikkea siksi, että en kestä ajatusta muista teistä. En tiedä kävelenkö polkua vai olenko eksynyt mutta käveltävä on. Oksat napsuvat painoni alla.