Tag: vappu

Vapun jälkeen

Vapun jälkeen

Kävin sunnuntaina katsomassa ja kuuntelemassa eturivissä TYY:n perinteistä lakitusta. Sitä ennen kävelin lippukulkueessa.

Puheessa saarnattiin yksinkertaisten perusasioiden puolesta, sivistyksen puolesta tyhjää höpötystä vastaan. Liikutuin omaksi yllätyksekseni, myönnän. Joinain päivinä tarvitsemme yksinkertaistuksia, sanahelinää vastustaaksemme sanahelinää.

En kokenut olevani osa joukkoa. Iso ihmismassa tuntui olemiseni kannalta merkityksettömältä, vaikka oli vaikuttava näky. Valkolakkini olinpaikasta ei ole tietoa.

Tunteisiini vaikuttivat enemmän ympärillä tuntunut nuoruuden taipumattomuus ja aurinko, joka oli viimein alkanut paistaa tuulisen ja sateisen päivän jälkeen.

Kun käsky kajahti, painoin kunnioituksesta päähän hattuni, vaikka se ei valkoinen olekaan.

Seuraavana päivänä join litran simaksi kutsuttua kiljua. Kuuntelin vodkalasi kädessä nuorten naisten naurua. Söin vegaanista perunasalaattia, joka oli niin vietävän hyvää, että yritin tiedustella reseptiä.

Tekijä kertoi olleensa ruokaa tehdessään niin humalassa, ettei osannut sanoa salaatin ainesosista. Valkosipulia siinä ainakin oli, rutkasti. Söin munkkeja, joiden rapean kuoren alta rasva tirskahti hampaiden painuessa niihin. Vodka maistui suuvedeltä.

Tänään siivosin asuintovereideni kanssa pihaamme. He kiipeilivät katolla putsaten sitä ja rännejä. Talon ja huoneiden laittaminen kuntoon keväällä on tietenkin myös sielullinen toimenpide.

Hyvää kevättä lukijoille, tätä uutta blogia on ollut hauskempaa tehdä kuin mitään aiempaa. Toisin kuin Horace Engdahl, en usko blogin olevan kirjallisuudesta erillistä, hallitsematonta ”lörpöttelyä”. Blogi voi olla sanoiltaan punnittua kirjallisuutta, kiinnostavampaa esseistiikkaa, päiväkirjaa ja fragmenttia kuin moni kansien väliin päätynyt sana. En tosin tiedä olenko onnistunut kirjoittamaan niin.

Passiivisuuden olemus

Passiivisuuden olemus

A:n pitäisi tehdä asia X, käydä viikonloppuna kaupassa ennen ruuhka-aikaa. Sen sijaan hän tekee asiaa Y eli on aloittanut aamulla hyvän kirjan, joka on vielä kesken.

Jäljellä on 80 sivua, joihin A tietää menevän puolitoista tuntia, jonka aikana kauppaan ehtii tulla valtavasti ihmisiä. Hän ei halua siirtää asiointiaan kauas ruuhkattomaan iltaan.

Jos A jättää kirjan kesken kaupassa käydäkseen, hän ”menettää” tekstin ja tietää, ettei pysty palaamaan siihen ennen kuin on tehnyt ostokset ja syönyt päivällisen. Hän tietää myös kirjaan uudelleen palaamisen olevan itselleen vaikeaa.

A päättää uhrata sen, mitä pitäisi tehdä, ja lukee rauhassa, kunnes lähtee kauppaan. Hän on edelleen aktiivinen, mutta hän on vaihtanut asioiden X ja Y prioriteetteja keskenään.

A saa ruokaa ja syödäkseen ajoissa, vaikka kaupassa käymisessä menee vartti kauemmin kuin yleensä. A:sta voi silti tuntua siltä, että hänen olisi pitänyt asettaa asia X etusijalle.

Arvokysymys on valinta, joka on määritelty ajatusten ensisijaisuudella. Asia X on asetettu päivän tehtäväksi, joten se saa suuremman arvon silloinkin, kun sen syrjäyttäminen ei aiheuta vahinkoa. Arvo on vakio, jolle muun tulee nöyrtyä riippumatta saavutetusta hyödystä.

Passiivisuus on tila, jossa henkilö ei tee asiaa X vaan asiaa Y omien tai toisten odotusten vastaisesti. Riippumatta siitä paljonko ihminen asiassa Y edistyy, tunne yleisestä passiivisuudesta ei katoa.

Tämä ei koske vain arjen rutiineja ja työtä. Esimerkiksi lähestyvän lomamatkan tai vapun juhlimisen yhteydessä voi tuntea samanlaisia arvon ja velvollisuuden tunteita.

Passiivisuus on rikos arvojärjestystä kohtaan. Se on toissijaista aktiivisuutta.

Tietysti passiivisuus voi olla vahingollista seurauksineen. Huomio sen olemuksesta ei silti muutu. Passiivisuus itsessään ei ole tuhoavaa.

Kertomus köyhyydestä

Kertomus köyhyydestä

Ainakin meillä on toisemme. Niin sanoo hän, joka ei ole köyhä. Laatikottomassa joulupöydässä lause on karkea vitsi.

Yhdessä vanhimmista kirjoitetuista ja edelleen versioiduista tarinoista köyhä saa paksun lompakon, mutta oppii, ettei sillä voi ostaa kuolemattomuutta. Lopussa hän menettää kaiken ja saa kaiken.

Turvallisesti apurahalliset tai leiville lyövät taiteilijat rakastavat tätä tarinaa eniten ja vihaavat sitä harvoin kerrottua, jossa köyhän elämä kohenee työstä saadusta korvauksesta. Sen näyttäminen mielletään loveksi kapitalismin kritiikissä.

Näin ei pitäisi olla, koska jako kahteen, helpotukseen ja tuskaan, on rahan perversiota oleellisimmillaan. Mikään hengellinen väittely ei ole niin väistämättömän mustavalkoinen kuin tunne rahasta ja sen puutteesta.

Internetin imbesilleimmät libertaarit ovat oikeassa: Köyhät ovat kateellisia. Tosin eivät rikkaille vaan keskiluokalle. Keskiluokka elää elämää, jota mainostetaan läpi yhteiskunnan niin härskisti, ettei siitä tajuta edes suuttua.

Keskiluokka koostuu käsitettävämmistä ihmisistä, ei abstraktioista rikkaiden tavoin. Ihmistä ja muodotonta mössöä vihaa aivan eri tavoilla. Keskiluokkaa täytyy jatkuvasti katsoa, vaikka ei haluaisi, ja sietää sen lyhytkestoisia pakkomielteitä.

Kamalinta ja todellisinta on ajatella, että ilman tätä impulsiivista joukkoa mitään todellista muutosta on mahdotonta saada aikaan.

Markkinatalouden väkivaltaisuus ei loukkaa uuden valistuksen ajassa moniakaan, vaikka sitä sietäisi pohtia oikein kunnolla. Keskiluokka on standardi. Siihen nousemiseen tarvittavia kiikkeriä tikkaita pidellään nenän edessä. Puolat on paikoin sahattu poikki.

Vasta onnistuneen kiipeämisen jälkeen alkaa nurkuminen. Muistuu mieleen aika, jolloin puolison kanssa nukuttiin samalla kapealla patjalla ja dyykatessa löytyi lavallinen ehjiä jogurttipurkkeja. Tämä on se tarina, tämä.

Kateudesta huomauttelijat vihjaavat mielikuvituksettomuuttaan, että vihreä tunne tekee köyhän esittämän kritiikin tyhjäksi; ei, se tuo sanomalle tarvittavaa vakavuutta, koska kateus on reaalista eikä kirjoituspöydän ääressä luonnosteltua. Keskiluokkainen kutsuisi sitä toisella nimellä, kunnianhimoksi, jos puhuisi itsestään.

Pahin virhe: Rahan suoma riemu sekoitetaan sen jumaloimiseen. Vaikka pidän rahan saamisesta, inhoan sen käsittelyä. Raha kuuluu pimeään laatikkoon, ei pankkiin kasvamaan tai kuihtumaan näkyvästä todellisuudesta irtautuneiden taloudellisten lainalaisuuksien perässä.

Poissa silmistä raha on omatunnossa piilotteleva hyvä työ, jonka ottaminen esiin saisi muut tekemään aivan mitä pyytäjä käskee. Sitä ei tarvitse työntää valokeilaan, koska se olisi pornografiaa, mauttomuuden vuori. Ainakin meillä on rahamme.

Ilmapallo

Näin nelivuotiaan tytön kävelevän isän kanssa leikkikentältä. Mukana roikkui vinhasti tuulelle nyökyttelevä ilmapallo. Pitkään aikaan en ole ollut niin helpottunut kuin nähdessäni pallon olevan painavan tikun nokassa. Kun puhun menetyksestä, mietin lasta joka katsoo vasten taivasta kohoavaa ilmapalloa. Lopetan ajatuksen tultua liian vaikeaksi, aina niin nopeasti.